"Näkemiin"

Tiedän, tiedän, että jo kerran palasin, mutta palaan jälleen vain kertoakseni etten tiedä milloin taas palaan. En vain tiedä, en kertakaikkiaan tiedä kuinka voisin jaksaa kirjoittaa enää mitään. Syy miksi täällä kirjoittelen on menettänyt jälleen kerran merkityksensä, minua ei huvita oppia kirjoittamaan eikä minua voisi vähempää kiinnostaa joku koulu näennäisine viisauksineen ja oppeineen joten minulla ei ole syytä oppia kirjoittamista edes pääsykokeisiin sillä niihin en mene, en vain jaksa.
Jaksamiseni ei ole vain tämän hetken ongelma vaan se on hiipunut hiljalleen kohden alavireyttään mielialani sahatessa siinä lomassa omaa tanssiaan tehden elämästä jopa hetkittäin elävää.
Tämä ei ole kohdallani mitenkään tavatonta, että jaksamiseni johonkin asiaan hiipuu, niin on käynyt vuosien ajan jokaiselle mielenkiintoiselle asialle johon olen tarmoni kohdistanut ja lopulta polttanut sen hennot siivet tehden siitä itselleni epämukavaa ja luotaan työntävää joten jos minä en ole muuttunut tai maailma ympärilläni, en enää koskaan kirjoita tänne, mutten sano tätä varmaksi sillä tahdon antaa itselleni vielä mahdollisuuden, mahdollisuuden palata, palata vielä kerran...

F31.6


-Epäoikeudenmukaisuuden korkein aste on teeskennelty oikeudenmukaisuus. (Platon)