Aikaa on jälleen kulunut paljon sitten viime kerran tai oikeastaan se aika minnekkään ole kulunut, minä vain olen ollut sen ulkopuolella enkä ole huomannut sen kulkua nurkan takaa.
Miksi aika siten tuntuu kiihdyttävän askeliaan juuri minun kohdallani, miksi se ei matele kuin lapsena mummolan olohuoneessa ukin ja mummon nukkuessa päiväuniaan? Ehkä aika todellakin kuluu tänään nopeammin kuin 20 vuotta sitten tai minun ajantajuni on jollain tapaa muuttunut, kuka tietää? kuka voi sen todistaa puoleen jos toiseen? samassa ajassahan täällä kaikki eletään ja jokaisella on vain se minkä itse kokee itsellään olevan ja mielipiteistähän on turha kiistellä. Joku voi nyt todeta, että eihän se aika minnekkään ole muuttunut, voinhan sen jo todistaa tähdistä, atomeista, mistä sen nyt kaikkialta sitten voisikaan, kun ei sitä voi, sillä jos aika muuttuu, muuttuu kaikki muukin.
Yritän jälleen kerran astua tähän kirjoittamisen maailmaan sen pienen salaisen oven kautta jonka kautta voin siihen kömpiä kuin pieni lapsi sängyn alla rymytessään. Jos vain mahdun, sillä tuo pieni ovi näyttää pienemmältä kuin muistinkaan ja en tiedä kuinka täynnä olenkaan, niin itseäni kuin kaikkea muutakin turhaa jotka vatsalleni on muodostanut suurempia tahi pienempiä makkaroitaan, ehkä olen hoikempi kuin viimeksi, ehkä olenkin paremmassa kunnossa ja pääsen solahtamaan tuohon taianomaiseen maailmaan kuin tuosta vaan, ilman ähräystä ja ponnisteluja.
Jälleen on se aika, että minulla on hirmuiset luomisen tuskat, mieleni tekisi piirtää, maalata, rakentaa, veistellä ja kirjoittaa. Valitsen nyt kirjoittamisen ja ehkä teen kaiken muunkin, mutta siinäkin on vaaransa, voin painua jälleen siihen upottavaan suohon josta ylös pääseminen ei ole aina niinkään varmaa.
- Ole kaikessa kohtuullinen. (Thales)
Tilaa:
Lähetä kommentteja (Atom)
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti