Mikä on elämämme tarkoitus? Tätä olen koko elämäni ajan silloin tällöin ohimennen miettinyt ja koska tämä nyt taas nousi mieleeni miettiessäni koulukseen hakeutumista voisin kirjoittaa jotain siitä mitä olen oppinut kyseisestä asiasta.
Olen kuullut, muutamia ehdotuksia elämän tarkoitukseksi, tässä muutama: tehdä työtä, perustaa perhe, pitää hauskaa ja sitten näiden eri yhdistelmiä ja onhan niitä tarkoituksia enemmänkin, mutta en niitä tähän hätään useampaa jaksanut keksiä koska se olisi merkityksetöntä sillä mikään noista tai niiden yhdistelmistä ei voi olla elämän tarkoitus.
Olen tällä hetkellä siinä ajatuksessa, että olemme kuin perhosen toukkia joiden ainoa tarkoitus on kasvaa jotta ovat valmiina muodonmuutokseen jossa toukka "kuolee" niin ettei lopullisessa muodossa ole soluakaan samaa kuin toukassa. Samoin ajattelen elämämme päämäärän olevan kuolemassa jota kohden aloitamme kulkumme välittömästi elämän syttyessä sisimpäämme ja matkamme aikana ravitsemme itseämme valmistautuen tuohon muodonmuutokseen, kuolemaan tullaksemme joksikin muuksi.
Emme kuitenkaan niin kuin edellä haivaitsemme voi pitää kuolemaakaan elämän tarkoituksena, sehän olisi kuin pitäisi lahjana itse lahjapakettia eikä sen sisältöä, joten elämän tarkoitus löytyy kuoleman tuolta puolen ja siitä syystä yritän ravita itseäni oikeanlaisella ravinnolla jotta kuollessani syntyisin sellaiseksi kuin minun on tarkoitettu, siinä on mielestäni elämän tarkoitus.
Ihminen on vain ruoko, haurainta luonnossa, mutta ajatteleva ruoko. Koko maailmankaikkeuden ei tarvitse asettua aseisiin musertaakseen hänet, höyry, tilkka vettä riittää hänen surmaamiseensa. Mutta vaikka maailmankaikkeus musertaisi ihmisen, hän olisi kuitenkin surmaajaansa ylevämpi, sillä hän tietää kuolevansa, tietää maailmankaikkeuden ylivoiman. Maailmankaikkeus ei tiedä siitä mitään. (Blaise Pascal)
Tilaa:
Lähetä kommentteja (Atom)
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti