Utopia

Millaista on normaalin ihmisen elämä? Onko minun elämäni normaalia, epänormaalia vai jotain siltä ja väliltä? Tahtoisin elää normaalia elämää sellaista kuin kuvittelen normaalin elämän olevan, mutta onko minun elämäni sitten jotain niin ainutlaatuista ettei se ole normaalia? Enpä usko. Kaikki mitä tunnen, koen ja käyn lävitse on joku muukin jo käynyt ja parhaillaankin uskon ihmisten tuntevan samoja asioita kuin minä, joten elän normaalia elämää, mutta en ymmärrä sitä.
Normaali elämä joka kuvitelmissani on normaalia sisältää silloin tällöin surua ja murhetta, iloa ja naurua, jaksamista ja väsymystä, mutta kaikki kuitenkin jotenkin on elävämpää, mutta onko se edes mahdollista, toivonko olemattomia, asioita joita kukaan muukaan ei koe, tavoittelenko utopiaa vai puuttuuko minulta kuitenkin jotain? Jos puuttuu, kuinka voin saada elämäni elämisen arvoiseksi? tiedän, että se jo on sitä, mutta en tunne sitä sillä tavoin.