Onnellinenonneton

Olen väsynyt, masentunut, itsetuhoinen, ärtynyt, jaksamaton, mikään ei kiinnosta, tätä listaa voisin jatkaa loputtomiin, mutta huonosta olostani huolimatta olen tyytyväinen elämääni enkä voi ymmärtää miksi en jaksa elämää jossa minulla on ihan hyvä olla, puoliso, lapset, asunto, ruokaa, vaatteita, tätäkin listaa voisin jatkaa loputtomiin, mutten silti ole tyytyväinen.
Niin, olen tyytyväinen elämääni, mutta en silti ole tyytyväinen siihen. Olen onneton, mutta samalla onnellinen. En osaa keksiä näille vastakkaisisille olotiloille mitään erottavaa tekijää vaikka tiedän etten voi olla yhtäaikaa tyytyväinen ja tyytymätön, onnellinen ja onneton, iloinen ja surullinen, mutta kuitenkin olen.
Onko käsitteeni väristyneet niin ettei onneton ja onnellinen olekaan saman asian vastakohtia ja tämän sama vääristymä vainoaa muitakin tuntemuksiani vai enkö edes ymmärrä noiden asioiden sisältöä ja kuvittelen tuntevani asioita joista minulla ei ole käsitystäkään.
Yksi vaihtoehto on, että kehoni ja mieleni riitelevät keskenään toisen iloitessa ja toisen samalla surressa ja tämä ristiriita saa minut tuntemaan asiat yhtä ristiriitaisesti. Olenko sairas? Toivottavasti, olisi helpottavaa saada kuulla olevansa mieleltään sairas jolloin olisi helpompi vain olla ristiriitainen kun nyt joudun koko ajan kamppailemaan itseni kanssa, että mitä lopultakin olen.