Jos voisin, jos vaan voisin, kulkisin pitkin kultaisena hohtavaa viljapeltoa, riipisin jyviä käteeni, heittäytyisin selälleni makaamaan, katselisin valkeita pilvenhattaroita sinistä taivasta vasten, nauraisin puolisoni kanssa jutuillemme, kierisimme pitkin peltoa, olisimme huolettomia kaikesta.
Sitten kuuluu sellainen skrriiiks-ääni ja huomaan katselevani kerrostalon ikkunasta likaisen lumen peittämiä katuja, joku kusettaa koiraansa postilaatikkoon, humalainen hoipertelee keskellä ajokaistaa, lapset huutavat taustalla, ehkä joskus vielä on kesä ja minun viljapelto-hetkeni, ehkä joskus.
Tilaa:
Lähetä kommentteja (Atom)
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti