Salainen maailma

Pieni lapsi työntää päätään pesukoneeseen ja äkkiä, aivan silmänräpäyksessä tuo pieni ihminen on kadonnut kokonaan näkyvistä koneen sisään, ei kuulu ääntäkään, on aivan pimeää tuon lapsen istuessa jossain, jossain salaisessa paikassa jonne ihminen ei ole koskaan aiemmin saanut kurkistaa.
Tiedän tämän sillä minä olin tuo lapsi ja muistan kuinka ryömiessäni pesukoneen rumpuun oli kuin olisin kulkenut ilman ja vedenpinnan rajan läpi, niin suuri oli tuo muutos näiden kahden, pesurummun ja todellisen paikkani välillä.
Pian luokseni asteli pieni kurttuinen mies, kuin lastenohjelmien tonttu tai kotihaltija joka pitää kättään suullaan kallistellen päätään minua kummastellessaan. Pian hän ojentaa kuitenkin kätensä ja aloittaa puhuttelemaan minua minun nimelläni ja saan kuulla häneltä ihmeellisiä asioita tästä paikasta ja kuinka meidän maailmastamme kadonneet muinaiset olennot, peikot, lohikäärmeet, haltijat ja muut menneisyyden haamut olivat muuttaneet tähän piilotettuun maailmaan turvaan meiltä ihmisiltä ja kuinka he olivat muinaisilla taioilla ja taikakaluillaan jakaneet nämä maailmat ja lukinneet ne niin ettei toisesta voinut enää toiseen kulkea samoin kuin ennen näden maailmojen olless lähes yhtä.
Nykyään portti näiden kahden maailman välillä avautuu vain näiden muinaisten kansojen kerätessä tarvitsemaansa tarveainetta, yleensä kangasta tai lankaa jota he saavat yleensä meidän ihmisten sukista, ne kun ovat runsaslukuisia ja eikä yleensä vain toisen sukan puuttuminen aiheuta suurempaa kummastelua meidän ihmisten mielissä, mutta nyt oli portti jostain syystä unohtunut auki ja minä olin putkahtanut sieltä tänne heidän keskelleen jossa olinkin todellinen nähtävyys, kovin moni kun ei ollut ihmistä koskaan nähnyt saati edes uskonut ihmisiin. Hekin jotka tiesivät meidän olemassaolosta vaikenivat tiedoistaan yhteisen turvallisuuden nimissä.
Tälläkin seikkailulla oli loppunsa, minulle avattiin portti josta astuessani putkahdin vaatehuoneeseemmme ja en enää koskaan päässyt näkemään tuota toista maailmaa, mutta joskus, silloin tällöin aavistin jonkin sieltä käyneen lainaamassa jotain tavaraa ja saatoin ehkä joskus nähdä vilaukselta tuota vanhaa kurttuista tonttuakin, ihan vain sivusilmällä pienen vilauksen.