Huomenta rakkaani

Makaan sängyssä, kuulen ainoastaan naapureiden kolistelun alakerrasta, missä muut ovat? Yritän terästää kuuloani jotta kuulisin edes pienen kuiskauksen olohuoneesta merkiksi siellä olevasta elämästä, puolisostani ja lapsistamme, mutta kuulen vain hiljaisuuden vaimean huminan joka saa silmäni tuntumaan yhä raskaammilta taistellessani itseäni ylös sängystä. Ikkunasta saapuvasta valon määrästä voin päätellä aamun olevan jo matkalla päiväksi, mutta missä on perheeni? pitäisi nousta keittämään kahvia.
Nousen istumaan, venyttelen käsiäni ojentamalla ne suoriksi sivuille selkäni kaareutuessa tuohon ihanaan tunteeseen jonka se suo unisille lihaksilleni. Ryhdistäydyn, nousen ylös ja suuntaan kulkuni keittiöön kurkkien samalla muihin huoneisiin etsien perheenjäseniäni, turhaan. Saavun keittiöön jossa pöydällä makaa paperi kynä vieressään kuin kaksi vanhaa toveria. Nostan paperin käteeni.

"Mentiin kauppaan,
keitin kahvin ennen lähtöä
se on varmaan aika tuoretta.

Rakastan sinua!"

Ihana lämmin tunne valtaa kehoni ja saa hymyn nousemaan kasvoilleni, etsin heitä katseellani ikkunasta. Minä rakastan sinua.