Myöhässä

Hän on myöhässä, myöhässä kotoa.
Hän tietää vanhempiensa jo odottavan ja hän voi kuvitella kuinka eteisessä vastaan tulevat ensin äiti kädet puuskassa ja hänen jäljessään isä toisella kädellä seinään nojaten, toinen rennosti housun taskulla ja kuinka pikku-veli kurkkii heidän välistään ilveillen huomaamattomasti tietäen mitä pian on tapahtuva. Se kaikki olisi aiheetonta, mutta kuinka selittää se heille, myöhästymiseen on kyllä hyvä syy, mutta kuinka sen voi selittää.
Askeleet käyvät sitä raskaammiksi mitä lähemmäs kotia hän pääsee ja se ilkeä tunne vatsasta jalkoihin valtaa alaa hänen kehostaan, "Kuinka selviän, mitä sanon?" hän miettii kuumeisesti.
Käsi nousee kohti kodin ulko-ovea kun se jo avataan ja sen takana odottavat ensin äiti ja hänen takanaan isä aivan kuten hänen kuvitelmissaan.
Hän astuu sisään ja sulkee oven takanaan.