Yöllisiä ajatuksia

Jokin tuijottaa minua ovelta, se on Yö, yritän ajaa sitä pois, mutta se pysyy itsepintaisesti paikoillaan.
Suljen silmäni yrittäen löytää Unen pienen hännän töpön, mutta se sekoittuu ajatusten meteliin niin ettei sitä näy. Tunnen kuinka jokin tuijottaa, avaan silmäni, se on Aamu joka kurkkii jo ikkunasta, yritän saada sitä viipymään vielä hetken matkoillaan, mutta sen täytyy pitää kiinni sovitusta, nousen ylös ja hoidan lapsia kouluun. Huomaan kuinka jokin tuijottaa minua jostain kaukaa, se on Uni, se istuu pienen kummun päällä katsoen pää kallellaan kummastellen touhujani.
Täytyy tehdä ruokaa pikkuväelle, jokin vilahtaa aivan kasvojeni edestä, Uni on tullut eteeni puskemaan jalkojani yrittäen saada huomiotani, työnnän sen pois ja sanon, ei ole aikaa, mene pois, Uni ei kuuntele, se kulkee jäljessäni koko Päivän ajan.
Lapset täytyy laittaa nukkumaan Illan vahtiessa touhujamme, pääsen itsekin sänkyyn, suljen silmäni ja kutsun Unen viereeni, mutta sitä ei näy, kutsun uudelleen ja odotan, Uni saapuu hiljaa löntystäen kuin uhmatakseen ja osoittaakseen etten päivällä huomioinut häntä, yritän selittää hänelle ja luulen hänen ymmärtävän, nukahdan.
Avaan silmäni, jokin tuijottaa minua ovelta, se on Yö, Uni on poissa.