Väsyttää vietävästi, tuntuu ettei kirjoittaminenkaan onnistu halutulla tavalla. Toivon mukaan tämä menee pian ohi ja saan pääni takaisin sillä tuntuu kuin se olisi vaihdettu johonkin kuoreen joka vain humisee tuulessa ilman ainuttakaan järkevää ajatusta, juuri kun tunnen saavani ajatuksesta kiinni se pakenee käsistäni.
Syytän tästä lääkkeitä joita aloitin syömään jokin aikaa sitten, sivuoireiden pitäisi loppua parissa viikossa, mutta palautuuko pääni siinä samalla, entä jos ajatuksenikin menevät siinä samalla järjestykseen enkä enää löydä sieltä mitään uutta johon tarttua.
Ei ajatustensa kanssa eläminen masennuksessa mitään herkkua ole ja täytyy ottaa huomioon myös läheiset, lapset ja puoliso, joten riski täytyy ottaa ja vaikka uskon, tiedän ja toivon etteivät lääkkeet suoraan ajatuksiini vaikutakaan, mutta jos ahdistus onkin ollut voimavarani, entä jos muutun normaaliksi, sitä en tahoisi.
Tilaa:
Lähetä kommentteja (Atom)
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti