Naapurista kantautuu vasaroinnin ääni, taulukoukkujakohan siellä seinään isketään, nyt se taas taukosi alkaakseen kohta uudelleen, olen utelias, kärsimätön. Voisonpa mennä katsomaan mitä siellä nikkaroidaan, usutanko lapset kysymään heidän lastaan ulos ja kysyn sitten heiltä vai keksinkö itselleni jonkin verukkeen käydä ovelta kurkkaamassa, etsisin vaikka lapsiani.
Nyt alkoi naputus jälleen, ei, ei se voi olla taulukoukun vasarointia, liian pitkään kestää, liian pitkään. Mitä kummaa siellä vasaroidaan, betoniseiniin kun ei naulat uppoa, kasaavatkohan uusia huonekaluja, siinähän voi joutua paljonkin naulailemaan taustalevyyn nauloja.
Minun täytyy leipoa, leipoa pehmeitä muhkeita sämpylöitä, lastata ne puiseen koriin ja viedä heille maistiaiseksi, nähdä vasaroinnin syy, uteliaisuuteni on tyydytetty.
Tilaa:
Lähetä kommentteja (Atom)
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti