Ystäväni, olit aina tukenani, iloitsit kanssani kun olin iloinen, saatoin nähdä jopa kyyneleen silmäkulmassasi kun olin surullinen, riemuitsit saapuessani luoksesi.
Muistan ne kesäiset päivät jotka jaoit kanssasi vehreillä niityillä kukkasten loisteessa, kuinka tahdoitkaan seuraani talven harmaassa loskassa piristäen minua.
Olet nyt mennyt, mennyt jonnekin minne en voi seurata, mutta kun katson taivaalle kirkkaana talvi-iltana, voin nähdä hymyilevät silmäsi tähtien lomasta ja kuinka kirmaat esi-isiesi vainioilla vapaana ja onnellisena sillä tiedät jotain mitä minä en vielä tunne.
Tilaa:
Lähetä kommentteja (Atom)
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti