"Minä haluan! Haluan, haluan!" huutaa poika leluhyllyn edessä osoittaen sormellaan sieltä jotain. "Tuota olen aina halunnut, se on ihan samanlainen kuin Petterillä, mutta tuossa aukeaa ovet ja minä olen aina halunnut tuollaisen poliisiauton!" Poika jatkoi.
"Mutta eikös sinulla jo ole monta poliisiautoa kotona?" kysyy äiti hieman hymyillen. "Ei tuommoista ja olen nähnyt televisiostakin kuinka sillä voi leikkiä vaikka mitä ja ne minun vanhat ovat ihan tylsiä ja huonoja" Poika selittää innoissaan ja ilmeeseen nousee mukaan jo hieman toivokin, ehkä äiti ostaa tuon, ehkä.
"Minun mielestäni tuo on aivan samanlainen kuin sinulla jo on, mutta jos omilla rahoillasi maksat niin minä ostan sen ja maksat sitten kotona takaisin, passaako?" kysyy äiti. "Joo! tämä on kyllä paras poliisiauto!" huutaa poika innoissaan ottaessaan pakettia hyllystä ja laittaessaan sitä ostoskärryihin.
Äiti työntää ostoskärryjä pitkin kaupan kapeaa käytävää ja miettii kuinka ihminen ei koskaan muutu, samanlainen olipa lapsi tahi aikuinen.
Tilaa:
Lähetä kommentteja (Atom)
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti