Laiturilla

Istun laiturilla, Heinäkuun aurinko lämmittää mukavasti kehoani, silloin tällöin pieni tuulen vire tuo järveltä kesäisen järven tuoksun joka saa ajatukseni käväisemään lapsuuden kesissä jolloin ensimmäisiä kertoja sain tutustua tuohon tuoksuun. Muisteluni katkeaa tunteeseen, että joku seisoo takanani, käännyn, en näe ketään, ainoastaan pyyhkeeni jonka olen tiputtanut limsapulloni suojaksi auringon paahteelta.
Pieniä kalanpoikasia käy kuin katselemassa minua veden pinnassa, en tiedä mitä ne oikeasti tekevät, mutta on kiva ajatella niiden uteliaana katselevan minua.
Taas tuo tunne, nousen ylös ja yritän erottaa jonkun joka voisi minua tuijottaa takaani metsästä "Onko siellä joku?!" huudahdan, muttei vastausta. Pelko alkaa hiipimään ajatuksiini, mieleeni alkaa nousemaan kaikkea typerää joita aikuisen ei mielestäni kuuluisi pelätä, mörköjä, piruja, mitä vain mielikuvitus mieleeni tuottaa.
Istun takaisin ja yritän lukea kirjaa jota olen yrittänyt lukea mietteideni lomassa, mutta tuo tunne saa pelkoni kasvamaan sisälläni niin etten kykene siihen, joudun jatkuvasti palaamaan takaisin jo lukemiini lauseisiin.
Nousen ylös, minun on mentävä sisälle rauhoittelemaan itseäni. "Tämä on täysin typerää!" ajatelen astuessani sisälle mökin hämärään.