Murhetta ja melankoliaa, masennus.

Usein törmää eri keskustelufoorumeilla ja palstoilla kahteen näkökulmaan masennuksesta ensinnäkin se, että masentunut voi tehdä asioita jos todella tahtoo ja toiseksi masentunut ei voi masennuksessaan tehdä sitä. Esimerkiksi eräässä keskustelussa eräs masentunut kertoi kuinka hän saattaa olla joskus parikin päivää syömättä kun ei pääse kauppaan, ei vain kykene siihen. Tähän sitten tulee se joku sanomaa, että kyllä sieltä sängystä ylös pääsee jos vain tahtoa löytyy tarpeeksi ja on masentuneen laiskuuttaa ja tyhmyyttä jäädä sinne sänkyyn, mutta hyvä jos on ehtinyt tämä kirjoitus tallentua keskusteluun kun jo hyökätään puolustamaan masentunutta ja sitä ettei masentunut voi masennuksessaan nousta sieltä sängystä vaan on oman sairautensa vanki. Hölynpölyä molemmat! Ensinnäkin, olisi liiallista masennnuksen mahdin yliarvioimista väittää ettei masentunut pystyisi ylös nousemaan ja vastaavasti suurta aliarvioimista väittää hänen siihen pystyvän, masennus on siitä mielenkiintoinen tapaus, että samalla kun se voi niin se ei voi ja vastaavasti samalla kun ei voi niin voi ja jottei olisi liian yksinkertaista niin samalla kun voi niin voi ja kun ei voi niin ei voi.

Masennus on mielenkiintoinen tuttava jota tahdon oppia ymmärtämään, mutten sitä vielä osaa.

- Masennus on surua, joka vaikuttaa ihmisen kaikkien osien toimintaan. Se vähentää ruumiin ja sielun elinvoimaa tai ehkäisee sen kokonaan. Ja koska elinvoiman väheneminen on vahingollista, masennus on aina pahaa. (Baruch Spinoza)